Innostunut yleismies ja ihastunut myötäeläjä


Olen Venla, jonkinsorttinen Smashin jokapaikanhöylä ja yleismiesjantunen. Minulla on seurassamme monia rooleja: harrastaja, valmentaja, hallituksen sihteeri ja harrastejoukkueiden valmennusvastaava. Muutama vuosi sitten toimin myös seuratyöntekijänä, joten osa toimiston hommistakin on minulle tuttuja. En osaa valita, mikä rooleista on mieluisin, sillä kaikissa on puolensa ja kaikki ovat minulle tärkeitä. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei aika oikein riitä. Tällä hetkellä haastetta tuo myös yhden todella tärkeän uuden roolin yhdistäminen tähän soppaan, sillä minusta tuli viime vuonna äiti! Ja tehokas kun olen, niin hankin lapsiakin heti kerralla kaksi. Ettei vaan tulisi tekemisen puutetta! Tulevaisuudessa minun täytyykin miettiä uudestaan, missä määrin pystyn seuran töihin sitoutumaan. Kokonaan en pysty tätä touhua lopettamaan, mutta pitää yrittää valita rooleista se, joka on itselleni antoisa, mutta jossa voin myös antaa jotakin takaisin seuralle.


Olen ollut mukana seuramme toiminnassa syksystä 2002 lähtien. Olin silloin muuttanut omaan kämppään Turkuun ja aloittanut opinnot Juhana Herttuan lukiossa. Muutama hyvä kaverini harrasti cheerleadingia Dragonseissa, joten olin jo vähän seuraillut lajia sivusta ja halusin päästä mukaan. Alusta lähtien oli selvää, että kyseessä on aivan ainutlaatuinen laji. Mitään näin monipuolista ja motivoivaa en ollut aikaisemmin kokeillut. Hyvä joukkuehenki ja yhdessäolo porukan kesken olivat avantekijöitä hurahtamiseeni. Tätä ennen en ollut innostunut mistään lajista niin paljon, että olisin jaksanut sitoutua treenaamiseen ja hikoilla kehittymisen eteen. Olen kärsimätön ja haluan olla heti hyvä. Cheerleading haastoi, antoi onnistumisen kokemuksia ja opetti kurinalaisuutta. En silloin reilut 15 vuotta sitten osannut arvata, että tämä laji ja ennen kaikkea tämä seura veisi näin totaalisesti mennessään!

Dragons 2008
Huippuvuoteni harrastajana olivat 2006-2009, jolloin Dragons voitti mitaleita SM- ja EM-tasolla. Oli mahtavaa saada olla osa niin saumattomasti yhteen hitsautunutta joukkuetta, jossa kaikki tekivät täysillä töitä yhteisten tavoitteiden eteen. Lopetin kilpaharrastuksen loppuvuodesta 2009, mutta tein lyhyen paluun kisamatolle 2013-2014. Dragons palkittiin hyvästä kaudesta pronssimitalilla ja paikalla maajoukkueringissä. Oli mukavaa treenata uudempia tekniikoita huippuvalmennuksessa, sillä laji oli mennyt taukoni aikana valtavasti eteenpäin. Vanha koira kenties voi oppia uusia temppuja, mutta oma oppimiseni oli niin hidasta, että alkoi tuntua siltä, että minun oli aika tehdä tilaa nuoremmille. Onnekseni seuraan perustettiin Fossiilien joukkue vuonna 2015, joten olen voinut jatkaa harrastusta ja hauskanpitoa mukavassa porukassa. 

Dragons 2014
Aloitin valmentamisen vuonna 2005 naisten aloittelijoiden joukkueessa. Joukkueen valmentaminen oli todella hauskaa ja näiltä vuosilta parhaat muistot liittyvät kaikkiin mahtaviin persooniin, joita pääsin valmentamaan sekä TCS Laamat ryhmästunttiin, joka osallistui jopa SM-kisoihin! Aloittelevien naisten jälkeen valmensin Pantherseja useamman vuoden ajan. Joukkue kehittyi kausi kaudelta ja samalla myös valmennustoimintamme muuttui yhä tavoitteellisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Samalla kehityin itse valmentajana. Tästä on kiittäminen pitkäaikaista valmennuspariani Janina Hettulaa sekä SMK-leirejä, jotka olivat varsin opettavaisia. ”Munkkivuosi” 2016 jäi mieleeni valmennusurani kohokohtana. Kaudella 2017 oli täytettävänä suuret saappaat, sillä pääsin valmentamaan omaa vanhaa joukkuettani eli Dragonseja.

Tuplavaunuilla Super Cheerissä 2017

Valmennustiimi 2015
Tällä hetkellä valmennan seuramme uusinta joukkuetta eli Mammutteja. Mammutit on loistava porukka urheilijoiden vanhempia, jotka treenaavat cheerleadingia, cheertanssia ja fysiikkaa, mutta ennen kaikkea pitävät hauskaa. Ihan paras joukkue!

Hallituksen toiminnassa olen ollut mukana jo niin kauan, että en edes muista tarkkaan milloin olen aloittanut. Ehkä vuonna 2012. Hallituksessa parasta on innostunut ilmapiiri ja yhteinen halu kehittää seuran toimintaa. Viime vuonna kokoukset venyivät usein puoleen yöhön, mutta nyt tuntuu, että uurastus kannatti, sillä tärkeitä juttuja viety maaliin ja työ kantaa hedelmää.

Toimin nyt toista kautta harrastejoukkueiden valmennusvastaavana. Tehtävä on antoisa, sillä pääsen tukemaan valmentajia heidän työssään. Parasta tehtävässä on treenien seuraaminen ja valmentajien kanssa käytävät keskustelut. Seuramme valmentajat ovat taitavia ja treenit ovat yleensä todella laadukkaita eli saan usein antaa valmentajille positiivista palautetta. Tyytyväisiltä vanhemmilta saatuja kehuja on kiva välittää eteenpäin valmentajille. Valmennusvastaavan työ on parasta silloin, kun valmennustiimin ja minun välinen yhteistyö tuntuu mutkattomalta ja kaikkia osapuolia inspiroivalta. Hankalimmalta työ tuntuu silloin, kun minun pitäisi olla tiukka ja vaativa, sillä ikävien asioiden esille ottaminen ja suorasanaisuus eivät  kuulu vahvuuksiini.

Välillä mietin, miksi olen päätynyt antamaan elämästäni näin ison osan urheiluseuralle ja miksi en osaa lopettaa tai edes vähentää hommia, vaan haluan olla aina kaikessa mukana. Yksi syy on ihmiset, joiden kanssa saan olla tekemisissä ja toinen syy on se, että minusta on ihanaa olla osa seuramme menestystarinaa. Myötäelän voimakkaasti kaikkia seuramme onnistumisia ja olen urheilijoista, valmentajista ja hallinnosta todella ylpeä. On ihanaa, että muutamat niistä naisista, joita valmensin vuonna 2005, on edelleen seurassamme mukana valmentajina tai urheilijoina. On ihanaa, että lajista on tullut heillekin elämäntapa. On ihanaa nähdä, miten pienistä mineistä kasvaa edustusjoukkueitten urheilijoita ja miten uudet aloittelevat valmentajat puhkeavat kukkaan. Seuraan tätä yksilöiden kehitystä liikutuksensekaisin tuntein. On ihanaa, kun joku hallituksen pitkään valmistelema asia viimein toteutuu. Oma halli, päätoimiset työntekijät ja akroalue ovat esimerkkejä tallaisista pitkäaikaisista haaveista, joiden eteen on ponnisteltu ja tullaan vielä ponnistelemaan. On ihanaa, että meillä on nykyään toimistossa kaksi innovatiivista ja tehokasta työntekijää, jotka kehittävät seuraamme toimintaa entisestään. Heidän ideoistaan on vaikea olla innostumatta.

Seuran edustusporukka Varsinais-Suomen Urheilugaalassa 2018

Meillä vaan yksinkertaisesti on niin ihana seura, että sloganiin Rakkaudesta lajiin - rakkaudesta seuraan #koskasmash on helppo yhtyä.

Terkut kaikille, nähdään hallilla!

Kirjoittanut, Venla Lindström, cheerin harrastejoukkueiden valmennusvastaava ja hallituksen sihteeri

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Natiseva jakkara on historiaa - rakennetut ystävyyssuhteet elinikäisiä

Koontia seurassa lopettaneista 1-6/2018

Liikuntaa ja urheilua 24/7 - elämä on täynnä valintoja