Tekstit

Koontia seurassa lopettaneista 1-6/2018

Kuva
Seuramme sääntöjen mukaan jokaisen seuran jäsenen on ilmoitettava kirjallisesti eroamisestaan ja syksystä 2017 lähtien meillä onkin ollut käytössä seuran nettisivuilla lomake seurasta eroamista varten. Tammikuusta 2018 lähtien olemme keränneet tietoa myös siitä, miksi seurasta halutaan erota ja missä joukkueessa eroava jäsen on urheillut.

Keräämällä tietoa eroamisen syistä olemme paremmin tietoisia siitä, miksi seurasta erotaan. Tällöin voimme ennakoiden kehittää tukitoimia yms. joiden avulla eroamisten määrää voidaan pyrkiä vähentämään.

Alla olevassa kuvassa on esitetty lopettamiseen johtaneita syitä. Yleisimmät syyt lopettamiselle ovat olleet:
- Terveydelliset syyt (12 %)
- Motivaation puute (12 %)
- Toinen harrastus (12 %)
- Muut syyt kuten harjoittelun katkonaisuus tai ei päässyt mukaan porukkaan (12 %) sekä
- Taloudelliset syyt (9 %).



Osa lopettamiseen johtaneista syistä on luonnollisesti sellaisia, joihin seurana emme voi suoraan vaikuttaa. Näihin syihin ei kannata käyttää resu…

Sinikeltaiset verkkarit sitouttivat aikoinaan tehokkaasti - cheerkuplaa ei saa enää rikottua

Kuva
Aloitin cheerleadingin vuonna 2002 junioreiden aloittelijajoukkueessa. Alkutaipaleeni oli hieman rosoinen, sillä en ihan tiennyt, onko tämä laji minulle se paras vaihtoehto. En osannut silloin täysin heittäytyä lajin henkeen mukaan ja epäröin kovasti, onko minusta tähän. Seura oli tilaamassa uusia hienoja sinikeltaisia verkkareita harrastajilleen ja oli aika tehdä iso päätös. Isäni kysyi, onko varmaa, että aion jatkaa lajia. Kalliita verkkareita olisi turha ostaa, jos lajin harrastaminen päättyisi lyhyeen. Vastasin hetken harkinnan jälkeen ”kyllä” ja totesin, ettei auta muu kuin uppoutua cheerleadingin maailman syviin saloihin ja löytää jostain rakkaus lajiin.

Olen ollut TCS Smashissä useassa roolissa. Aloitin ensin harrasteurheilijana, jonka jälkeen minusta tuli kilpaurheilija. Kiinnostuin nopeasti myös valmentamisesta, joten siirtyessäni Dragonseihin, aloin myös valmentaa. Koska valmennustoiminta eikä urheileminen ollut minulle riittävää, päätin hakea myös hallitukseen. Minua kiinno…

Konkari kameran takaa - uusi kasvo hallituksessa

Kuva
Oma tutustumiseni cheerleadingiin on tapahtunut lapsen harrastuksen kautta kymmenen vuotta sitten. Silloin olimme jo perheen kanssa mukana isosiskon harrastuksessa, muodostelmaluistelussa, sekä nuorimmaisen joukkuevoimistelun parissa. Voimistelu vaihtui tuolloin kiinnostavammalta kuulostaneeseen cheerleadingiin, eikä tätä vaihtoa ole tarvinnut katua. Laji on vuosien varrella tullut jonkin verran tutuksi tietysti tyttären harrastuksen kautta, mutta myös lukemattomien kilpailusuoristusten valokuvaamisen kautta. Liitolle olen saanut kuvata kilpailuja vuodesta 2013 saakka ja nähtyjä sekä kuvattuja esityksiä taitaa olla jo lähemmäs kaksi tuhatta. 


Oma urheilusydämeni sykkii edelleen nuoruuden harrastukselleni, jalkapallolle. Sitä tulee nykyisin katsottua paljon ja harrastettua kuntoliikuntana kevät-syksy ajalla Kupittaan nurmikentillä. Tämän lisäksi perheen kanssa retkeily (ja siinä yhteydessä perhosten valokuvaaminen), lenkkeily sekä pyöräily kuuluu oman hyvinvoinnin hoitokeinoihin kunto…

Vuosikymmenien rakkaustarina

Kuva
Astuin ensimmäisiin cheerleadingtreeneihin Varkauden uimahallilla keväällä 1992. Epävarmana, tuntematta ketään tai tietämättä lajista hirveästi mitään. En tiedä oliko se rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nopeasti tiesin olevani juuri siellä, missä minun kuuluikin olla.
Cheerleading on antanut minulle kokemuksia, joita en muuten olisi saanut; matkoja, ystäviä, pettymyksiä, suuria onnistumisia ja ennen kaikkea sitkeyttä yrittää uudelleen, vaikka kokisikin pettymyksiä. Laji on vienyt minut 2001 päättyneen urheilu-uran rinnalla valmentajana ja seuratoimijana Japaniin, USAhan, Saksaan, Norjaan, Ruotsiin, Sloveniaan ja Venäjälle. Japanissa MM-kilpailuissa Suomen ja Suomen maajoukkueen edustajana 2001. Minulla oli peräti kaksi omaa tulkkia. 
Syy, miksi olen nyt Smashin työntekijä, on selvä: haluan mahdollistaa mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle samanlaisen lajirakkauden, jonka itse olen saanut kokea. Ovat lajin parissa saavutetut onnistumisen kokemukset sitten uuden taidon oppimista,…

Innostunut yleismies ja ihastunut myötäeläjä

Kuva
Olen Venla, jonkinsorttinen Smashin jokapaikanhöylä ja yleismiesjantunen. Minulla on seurassamme monia rooleja: harrastaja, valmentaja, hallituksen sihteeri ja harrastejoukkueiden valmennusvastaava. Muutama vuosi sitten toimin myös seuratyöntekijänä, joten osa toimiston hommistakin on minulle tuttuja. En osaa valita, mikä rooleista on mieluisin, sillä kaikissa on puolensa ja kaikki ovat minulle tärkeitä. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei aika oikein riitä. Tällä hetkellä haastetta tuo myös yhden todella tärkeän uuden roolin yhdistäminen tähän soppaan, sillä minusta tuli viime vuonna äiti! Ja tehokas kun olen, niin hankin lapsiakin heti kerralla kaksi. Ettei vaan tulisi tekemisen puutetta! Tulevaisuudessa minun täytyykin miettiä uudestaan, missä määrin pystyn seuran töihin sitoutumaan. Kokonaan en pysty tätä touhua lopettamaan, mutta pitää yrittää valita rooleista se, joka on itselleni antoisa, mutta jossa voin myös antaa jotakin takaisin seuralle.

Olen ollut mukana seuramme toiminnassa …

Erilaiset roolit seurassa luovat mahdollisuuksia

Kuva
Aloitin harrastamisen seurassa junioritasolla vuonna 2006, kun äitini ilmoitti minut mukaan. Hän oli kuullut työkaveriltaan harrastuksesta ja olenkin ollut tämän kyseisen työkaverin kaikkien kolmen lapsen kanssa samassa joukkueessa niiden kymmenen vuoden aikana lajia harrastaessani.

Nyt on menossa siis jo kahdestoista vuosi Turun Cheerleadingseura Smashin parissa – eikä loppua näy. Harrastamisen lisäksi valmensin kuutisen vuotta seuran eri joukkueita, kunnes tammikuussa päätin jatkaa enää hallivalvojan töitä. Hallivalvojanakin olen ollut pian jo kolme vuotta. Näiden kahdentoista vuoden sisään mahtuu paljonkin erilaisia asioita aina omasta kilpailumenestyksestä seuran omiin kilpailumattoihin ja harjoitushalliin. Seuran vahvuudeksi tällä hetkellä voisinkin nostaa jatkuvan halun kehittyä ja kehittää toimintaansa.

Itsellänikin olisi vielä toisaalta halua jatkaa harrastamista itse, mutta toisaalta päätin vihdoin antaa aikaa myös toiselle elämäni tärkeimmistä asioista, joka on seurannut cheer…

Mukana täydellä sydämellä

Kuva
Olen Laura, 26-vuotias intohimoinen cheertanssin puolesta puhuja. Toimin seurassa toista vuotta tanssijoukkueiden valmennusvastaavana. Viimeiset 13 vuotta cheertanssi on ollut elämäntapani. Elämäntilanteet ovat vaihtuneet, mutta laji on pysynyt. Näiden vuosien aikana olen kokenut urheilijan, valmentajan sekä valmennusvastaavan roolit. Olen ollut mukana elvyttämässä lajia, kun se on meinannut kuihtua Turussa kokonaan. Muutama vuosi tämän jälkeen olen ollut valmentajana voittamassa junioreiden EM-pronssia vuonna 2013. Kun on konkreettisesti kokenut lajin kasvun ja kehityksen seurassa ja nähnyt että kovalla työllä ja oikeita asioita tekemällä voi saavuttaa mitä tahansa, tahtotila kehittyä ja olla paras kasvaa koko ajan. Tässä lajissa ja myös seuratyössä parasta ja pahinta onkin se, että aina voi olla parempi ja kehittyä lisää. Koskaan ei malta lopettaa.

Valmennusvastaavana parasta on se, että saa tehdä töitä niin monen mahtavan valmentajan ja joukkueen kanssa. Olen ammatiltani lastentar…