Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Innostunut yleismies ja ihastunut myötäeläjä

Kuva
Olen Venla, jonkinsorttinen Smashin jokapaikanhöylä ja yleismiesjantunen. Minulla on seurassamme monia rooleja: harrastaja, valmentaja, hallituksen sihteeri ja harrastejoukkueiden valmennusvastaava. Muutama vuosi sitten toimin myös seuratyöntekijänä, joten osa toimiston hommistakin on minulle tuttuja. En osaa valita, mikä rooleista on mieluisin, sillä kaikissa on puolensa ja kaikki ovat minulle tärkeitä. Välillä kuitenkin tuntuu, ettei aika oikein riitä. Tällä hetkellä haastetta tuo myös yhden todella tärkeän uuden roolin yhdistäminen tähän soppaan, sillä minusta tuli viime vuonna äiti! Ja tehokas kun olen, niin hankin lapsiakin heti kerralla kaksi. Ettei vaan tulisi tekemisen puutetta! Tulevaisuudessa minun täytyykin miettiä uudestaan, missä määrin pystyn seuran töihin sitoutumaan. Kokonaan en pysty tätä touhua lopettamaan, mutta pitää yrittää valita rooleista se, joka on itselleni antoisa, mutta jossa voin myös antaa jotakin takaisin seuralle.

Olen ollut mukana seuramme toiminnassa …

Erilaiset roolit seurassa luovat mahdollisuuksia

Kuva
Aloitin harrastamisen seurassa junioritasolla vuonna 2006, kun äitini ilmoitti minut mukaan. Hän oli kuullut työkaveriltaan harrastuksesta ja olenkin ollut tämän kyseisen työkaverin kaikkien kolmen lapsen kanssa samassa joukkueessa niiden kymmenen vuoden aikana lajia harrastaessani.

Nyt on menossa siis jo kahdestoista vuosi Turun Cheerleadingseura Smashin parissa – eikä loppua näy. Harrastamisen lisäksi valmensin kuutisen vuotta seuran eri joukkueita, kunnes tammikuussa päätin jatkaa enää hallivalvojan töitä. Hallivalvojanakin olen ollut pian jo kolme vuotta. Näiden kahdentoista vuoden sisään mahtuu paljonkin erilaisia asioita aina omasta kilpailumenestyksestä seuran omiin kilpailumattoihin ja harjoitushalliin. Seuran vahvuudeksi tällä hetkellä voisinkin nostaa jatkuvan halun kehittyä ja kehittää toimintaansa.

Itsellänikin olisi vielä toisaalta halua jatkaa harrastamista itse, mutta toisaalta päätin vihdoin antaa aikaa myös toiselle elämäni tärkeimmistä asioista, joka on seurannut cheer…

Mukana täydellä sydämellä

Kuva
Olen Laura, 26-vuotias intohimoinen cheertanssin puolesta puhuja. Toimin seurassa toista vuotta tanssijoukkueiden valmennusvastaavana. Viimeiset 13 vuotta cheertanssi on ollut elämäntapani. Elämäntilanteet ovat vaihtuneet, mutta laji on pysynyt. Näiden vuosien aikana olen kokenut urheilijan, valmentajan sekä valmennusvastaavan roolit. Olen ollut mukana elvyttämässä lajia, kun se on meinannut kuihtua Turussa kokonaan. Muutama vuosi tämän jälkeen olen ollut valmentajana voittamassa junioreiden EM-pronssia vuonna 2013. Kun on konkreettisesti kokenut lajin kasvun ja kehityksen seurassa ja nähnyt että kovalla työllä ja oikeita asioita tekemällä voi saavuttaa mitä tahansa, tahtotila kehittyä ja olla paras kasvaa koko ajan. Tässä lajissa ja myös seuratyössä parasta ja pahinta onkin se, että aina voi olla parempi ja kehittyä lisää. Koskaan ei malta lopettaa.

Valmennusvastaavana parasta on se, että saa tehdä töitä niin monen mahtavan valmentajan ja joukkueen kanssa. Olen ammatiltani lastentar…

Liikuntaa ja urheilua 24/7 - elämä on täynnä valintoja

Kuva
Innostus ja intohimo. 
Niiden kautta elämäni on muotoutunut sellaiseksi kuin se nyt on. Vaikka polku ei aina olekaan ollut suora eikä horisontti ole aina ollut näkyvissä, on takaraivossani kolkuttanut se jokin, joka on vienyt minua määrätietoisesti eteenpäin. 
On ollut upeaa seurata suomalaisen cheerleadingin kehitystä eri seuroissa. Mukana tällä matkalla olen ollut vuodesta 2001, jolloin innostus ja intohimo lajia kohtaan tarttuivat minuun hieman sattumalta. Viimeiset 17 vuotta cheerleading on ollut minun lajini ja juttuni. 
Harrastajan roolin rinnalla on alusta asti olosuhteiden pakostakin ollut rooli valmentajana. Kun vastuu toiminnasta annetaan kahdelle alle 15-vuotiaalle nuorelle, on kasvuprosessi väistämättä edessä. Valmennuksen ulkopuolisissa tehtävissä muun muassa pukutilauksiin, kilpailumatkojen järjestämiseen ja varainhankinnan organisointiin liittyen meitä nuoria auttoivat omat äidit, joita ilman toiminta ei olisi pyörinyt. 
Urheiluseuratoiminnan ydin on ollut minulle alust…

Natiseva jakkara on historiaa - rakennetut ystävyyssuhteet elinikäisiä

Kuva
Aloitin cheerleading-harrastuksen 10-vuotiaana minit-joukkueessa Smashissa. Naapurini sai minut houkuteltua kokeilemaan lajia ja olin heti ensimmäisten harjoitusten jälkeen ihan myyty. Koko nuoruuteni kasvoin lajin parissa ja lähes kaikki minulle tärkeimmät ihmiset ovat tupsahtaneet elämääni lajin kautta. Tämä joukkuelaji on opettanut minulle todella paljon ja tuonut hienoja saavutuksia harrastajana ja valmentajana, sekä elinikäisiä ystäviä – ihan huippujuttuja, joita kiikkustuolissa voi muistella.






Aloitin seuratyöntekijänä 2015 syksyllä Lounge-tilan natisevalla jakkaralla. Olin päättänyt lopettaa harrastuksen, mutta en suostunut luopumaan vielä Smashista kokonaan, joten työ seurassa tuntui loistavalta vaihtoehdolta.

On hienoa huomata, miten paljon seura on kehittynyt muutaman vuoden aikana. Hienointa ei ole se, ettei istu enää jakkaralla, vaan kokonaisuutena se, että kehitys seuran toiminnassa on mennyt valtavasti eteenpäin. Olemme saaneet aikaan hienoja asioita ja tehneet yhdessä palj…